Johtamisvalmennuksiin ja -koulutuksiin liittyy usein kysymys siitä, että ”mitä uutta sulla olisi tarjolla?” – Kysymykseen on kiusallista vastata kun on kasvatettu puhumaan totta. Todellista uutta on tarjolla vähän ja harvoin, vaikka pintatasolla uutta tarjotaan jatkuvasti.

Hannele Seeck (Associate Professor, Hanken) kirjoittaa tähän liittyen, että ” … johtamisen muoti-ilmiöt kierrättävät usein vanhoja ideoita, joille on annettu uusi nimi.” ja että ”johtamisteorioiden viidakosta selviytyy vain palaamalla uraauurtaviin teoksiin.” (Johtamisopit Suomessa – taylorismista innovaatioteorioihin. Gaudeamus, 2008.) Kannattaa lukea koko kirja, jos aihe vähänkin kiinnostaa. Se avaa silmiä ja jäsentää johtamisoppien kenttää loistavalla tavalla.

On ymmärrettävää, että saadakseen myytyä koulutusta ja kirjaa täytyy luvata jotain vastinetta rahalle. Yksi keino tässä on käyttää sanoja uudella tavalla ja antaa kuva, että sanoja on keksinyt jotain uutta joka ratkaisee johtamisen ongelmia sekä lisää tehokkuutta ja hyvinvointia. Itse en oikein ymmärrä ostajan intoa uuden perään, kun oman varttivuosisadan työkokemuksen perusteella organisaatioiden ja työyhteisöjen heikot suoritukset liittyvät enemmän siihen, että edes sitä vanhaa tietoa ja oppia ei saada vietyä käytäntöön.

Esimerkiksi suunnittelu-, tavoite-, tulos- ja kehityskeskusteluja (tuossakin kivasti löytyy uusia sanoja) on Suomessa markkinoitu ja käytetty hyvänä johtamisen välineenä 70 –luvulta alkaen. Vuonna 2013 61 % kaikista palkansaajista kertoi käyneensä kehityskeskustelun edeltävän 12 kk:n aikana (Sutela-Lehto: Työolojen muutokset 1977-2013. Tilastokeskus, 2014.) Siis 39 % ei kehityskeskustellut. Ja kun tapaa esimiehiä ja työntekijöitä eri sektoreilta, niin selväksi käy, että erinomaisten keskustelujen rinnalla on edelleen paljon pakkopullaa: vaivaantuneen vartin jälkeen kuitataan paperit ja ollaan helpottuneita, kun yksi hallinnollinen velvollisuus on tehty. Yhteyttä johtamiseen, työhön tai työyhteisöön ei syntynyt edes vahingossa.

Oma valmentajalupaukseni Tiedonvalon alkavan 25 –juhlavuoden kunniaksi koostuu kolmesta osasta:

  1. Teen parhaani koutsina ja konsulttina, jotta johto ja esimiehet löytäisivät keinoja viedä jo olemassa oleva tieto ja taito oman työnsä arkeen.
  2. Kerron siitä uudesta, mitä sosiaalisen identiteetin teorian pohjalle tehty johtamistutkimus tarjoaa (Haslam ym. The New Psychology of Leadership. Psychology Press, 2011. / Uusi johtamisen psykologia. Gaudeamus, 2012.)
  3. Muiden oppien osalta pyrin palaamaan alkulähteille: keneltä idea, teoria tai malli on peräisin ja mitä se johtamisen avuksi tarjoaa.

Hyvää joulunaikaa!

Esa

Muuton yhteydessä noin vuonna 2000 selailin vanhaa muistikirjaani. Olin kirjoittanut vuonna 1988, että ”jonain päivänä olen yrittäjä koulutusalalla”, mutta sittemmin olin pyyhkinyt tämän aktiivisesta muististani pois. Innostus kouluttajan työhön oli syntynyt Osuuspankkiopistolla, missä olin harjoittelijana vuonna 1983 ja sen jälkeen tuntiassarina vuoteen 1986 saakka. Yrittäjyydestä minulla ei ollut mitään käsitystä, mutta jotain vetovoimaista siinä oli jo silloin.

En tehnyt liiketoimintasuunnitelmaa, en perustanut start-uppia enkä lähestynyt pääomia sijoittavia tai muitakaan enkeleitä, mutta otin yhteyttä Tilipaikka Oy:öön tammikuussa 1990. Paperit alkoivat valmistua siellä. Paras ystäväni Ari Nyholm ja vaimoni Marketta takasivat lainaa sen verran, että sain ostettua ”pönttö-Mäcin” sekä Martelan varastomyymälästä Nummelasta pöydän ja tuolin. Tämä infrastruktuuri sijoitettiin rintamamiestalon pikkukammariin ja firma aloitti toimintansa toukokuussa 1990.

Ajoitus oli surkea, sillä lama oli ovella, vaikka keväällä -90 vielä töitä oli tarjolla aloittavallekin yrittäjälle. Surkean ajoituksen olen sittemmin toistanut mm. asuntokaupoissa, mutta kukaan ei ole kaikessa hyvä. Paikkasin heikkoa yrityspuolen kysyntää mm. opettamalla erilaisissa oppilaitoksissa. Nummelan kirjastossa keräsin tiedot 2oo km säteellä toimivista oppilaitoksista, joissa opetettiin työpsykologiaa, sosiaalipsykologiaa tms. ja lähetin niiden rehtoreille kirjeen. Sain tuntiopetushommia niin, että yhtään maksuhäiriömerkintää ei kertynyt itselle eikä firmalle.

Sittemmin olen ehtinyt vierailla konsulttina palkkatöissä muualla ja osakkaana isommassa alan yrityksessä, mutta palannut aina miniyrittäjäksi. Vuodesta 2001 alkaen Markettakin on ollut mukana. Olen saanut tehdä sitä, mitä halusin, vaikka bisnes –tavoitteet eivät olekaan toteutuneet sellaisena kuin niitä lähes 15 vuotta sitten viriteltiin. Minna-Rosa oli meillä aikanaan vakkaritöissä ja Jaskakin aika pitkään osa-aikaisena, mutta sen suurempaa kasvua ei saatu aikaan.

Nyt olemme kahdestaan ja ensi toukokuussa firma täyttää 25 vuotta. Alkuperäinen tavoite on toteutunut oikein hyvin. Kannattaa siis olla tarkkana tavoitteiden kanssa, ne todennäköisesti toteutuvat.

Esa