Kirjoitin talven aikana kirjan, Työyhteisön vuosi – Sosiaalipsykologinen selviytymisopas. Kirjoittamisen paras puoli itselle on vanhojen ja uusien ajatusten jäsentäminen sekä sen myötä oppiminen. Puolustavat tunteet oli yksi tässä suhteessa merkittävä teema. Poimin sen Liisa Kiesiläisen kirjasta Vuorovaikutusvastuu. Puolustavia tunteita ovat viha, pelko ja kateus eri sävyineen. Ne aktivoituvat silloin kun koemme todellista tai kuviteltua uhkaa. Mielemme kertoo meille, että jotain pahaa on tapahtumassa. Jotain mikä heikentää meidän asemaamme, arvoamme tai käsitystä itsestämme.

Miksi tämä teema on minua mietityttänyt? – Lähes kaikki työ vaatii nykyään toimimista erilaisissa ryhmissä ja verkostoissa. Kaikissa ihmissuhteissa on se riski, että koemme asemamme tavalla tai toisella heikoksi, mikä aktivoi näitä tunteita ja niiden myötä huonoa käytöstä toisia kohtaan. Vuorovaikutuksen tyyliä ja omaa persoonallisuutta tärkeämpi tekijä onkin taito tunnistaa näiden tunteiden aktivoituminen itsessä sekä kyky tarkastella tilannetta sen verran ulkopuolisena, että voi arvioida neutraalimmin, onko uhka ja puolustautumisen tarve todellinen. Tämä voi auttaa meidät ansakuopan yli.

Siis kun tunnen oloni kiukkuiseksi, loukatuksi tai nujerretuksi, niin välittömän reaktion sijasta olisi tarpeen ottaa pieni tauko ja kysyä itseltä: Mistä tämä tunne tulee ja mitä se kertoo? Onko kokemani pettymys tai loukkaus todellinen? Miten minun on syytä tämän ymmärryksen jälkeen toimia? – Joo, tiedän kokemuksesta, ettei tämä ole helppoa eikä se aina onnistu, mutta kannattaa silti yrittää.

Yhtä tärkeää on ymmärtää, miten omat sanat tai käytös voivat vaikuttaa toiseen. Onko sanat tai käytös uhkaavaa, toisen työtä tai arvoa mitätöivää? Meillä ei ole oikeutta tällaiseen käytökseen työyhteisössä, koska työyhteisön jäseninä meillä on vastuu myös muiden hyvinvoinnista sekä toimivasta yhteistyöstä. Olen monesti todennut, että ”minä sanon suoraan, mitä ajattelen” –ihmiset eivät suinkaan ole avoimia ja rehellisiä kuten he omasta mielestään ovat. He ovat ankeuttajia, jotka toimivat puolustavien tunteidensa ohjaamana ja loukkaavat muita ymmärtämättä sitä.

Tämän kevään kehittämishankkeissa olenkin pyrkinyt nostamaan tätä näkökulmaa esiin myönteisellä tavalla: miten voimme toimia työyhteisössä muiden kanssa niin, että kenenkään ei tarvitsisi kokea tarpeetonta uhkaa?